Verkatehtaankatu 4, 20100 Turku

050 342 6570info@mmclinic.fiVaraa aika

Kipu ja hermosto

Uni, stressi, immuniteetti ja kipu: miten ne liittyvät toisiinsa?

Mustavalkoinen kuva ranteesta ja älykellosta.

Uni, stressi ja immuunijärjestelmä vaikuttavat yhdessä hermoston kanssa siihen, miten kipu syntyy ja pitkittyy. Pitkittynyt stressi lisää kehon tulehdusvastetta, ja unenpuute voimistaa hermoston tulehdusta eli neuroinflammaatiota ja laskee kipukynnystä jo yhden huonosti nukutun yön jälkeen. Siksi pitkittyneestä kivusta kärsivän ihmisen stressiä, mielialaa ja unta pitäisi selvittää yhtä lailla kuin kipeää kohtaa.

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle osalle piilevät hermoärsytykset ja neuroinflammaatio tyypillisissä TULE-vaivoissa. Se päättyi siihen, että hermon pitkään jatkunut ärsytys voi levitä tulehduksena, jota ei näe kuvantamisessa.

Kipu on osa kokonaisuutta

Tiede alkaa yhä paremmin ymmärtää, miten kehon eri biosysteemit vaikuttavat yhdessä hermoston tapaan tuottaa ja ylläpitää kipua. Yksi merkittävä toimintapari kivussa on autonominen hermosto ja autoimmuunisysteemi.

Olet ehkä ajatellut samalla tavalla kuin minä aiemmin: immuunipuolustuksen tehtävä on tunnistaa, estää ja tuhota meille vaarallisia bakteereita ja viruksia, jotka pyrkivät kehomme asukkaiksi, tai syöpäsoluja, jotka pyrkivät kehittymään ja jakautumaan kehossamme. On luontaista ja opittua immuunipuolustusta. Hieman liian herkäksi oppinut puolustus johtaa esimerkiksi allergioihin.

On olemassa myös autoimmuunisairauksia, kuten reuma, Crohnin tauti, diabetes, MS-tauti ja CFS-oireyhtymä. Näissä sairauksissa kehon puolustusmekanismit alkavat hyökätä omia solujaan vastaan, mikä aiheuttaa kroonisen tulehduksen. Tämä on tuttua.

Immuunipuolustus voi oppia reagoimaan kipuun

Nykyaikaiseen käsitykseen immunologiasta kuuluu sen vaikutus kivun kehittymiseen ja kroonistumiseen. Aihe on kiinnostanut kipututkijoita jo useamman vuoden. Nyt tutkijoilla alkaa olla näyttöä siitä, miten immunologiset puolustusreaktiot herkistävät hermostoa ja aiheuttavat kipua (Ren & Dubner, 2010; Totsch & Sorge, 2017).

Mielenkiintoista on myös se, että opittu immuunipuolustus voi oppia reagoimaan kipuun aikuisiässä herkemmin, jos hermosto on varhaislapsuudessa altistunut merkittävän paljon kivulle (Giboney, 2004; Salter, 2018). Kivun herkkyys voi siis periaatteessa kehittyä kuin allergia.

Stressi lisää immuunipuolustuksen herkkyyttä

Kun stressireaktio kestää normaalia kauemmin, päiviä tai kuukausia, sen vaikutus muuttuu haitalliseksi. Aivomme kuvittelevat jonkin vaaran uhkaavan, ja pakene tai taistele -hermostomme eli sympaattinen hermosto ottaa vallan.

Sympaattinen hermosto vähentää prefrontaalisen aivokuoren toimintaa. Se vastaa tietoisuudesta, päätöksenteosta ja suunnitelmallisuudesta. Samalla primitiivisten aivoalueiden aktiivisuus vahvistuu. Yksi näistä alkukantaisista aivo-osista on hypotalamus, joka säätelee hormonijärjestelmiä. Niiden avulla se kontrolloi muun muassa kehon lämpötilaa, nälkää, kiihtymistä, janoa, väsymystä, unta ja sisäistä kelloa (Abdallah C., 2017).

Kortisoli ja tulehdusvaste

Pitkittyneessä stressitilassa hypotalamus käskee lisämunuaisen kuorikerrosta lisäämään verenkiertoon kortisolia, tätä hyvin tunnettua stressihormonia. Liiallinen kortisolin määrä veressä kiihdyttää immuunisolujen aktiivisuutta, ja ne alkavat tuottaa enemmän inflammatorisia vasta-aineita, sytokiineja.

Tätä ketjua kutsutaan hypotalamus-hypofyysi-akseliksi. Stressi siis lisää kehon tulehdusvastetta (Sapolsky, 1998).

Kaavio, jossa stressiviesti kulkee aivoista hypotalamuksen ja aivolisäkkeen kautta lisämunuaisen kuoreen, joka erittää kortisolia, ja immuunisolut erittävät sytokiineja.
Pitkittyneen stressin hormoniketju aivoista lisämunuaiseen ja immuunisoluihin.

Unenpuute voimistaa neuroinflammaatiota

Pitkittyneestä stressistä kulkee suora silta uniongelmiin. Sympaattisen hermoston aktiivisuus ja liiallinen kortisolin määrä veressä häiritsevät ihmisen fysiologista unensäätelyä. Uni ei meinaa tulla, tai se on pinnallista, koska keho on valmiina taistelemaan.

Kun ei saa tai voi nukkua, elimistö joutuu koville ja immuunijärjestelmä alkaa pettää. Tämä voidaan havaita jo muutaman unettoman yön jälkeen verenkuvan lisääntyneenä tulehdusvasteena ja suoliston mikrobikannan heikentymisenä (Walker, 2018).

Suolisto ja serotoniini

Serotoniinivälittäjäaineesta 80–90 % tuotetaan suolistossa. Jos suoliston bakteerikanta häiriintyy esimerkiksi jatkuvan unenpuutteen takia, voiko se vaikuttaa haitallisesti serotoniinin tuotantoon? Tuolla hyvän olon hormonilla on kuitenkin merkittävä rooli tunteidemme, vireystilamme ja kivun käsittelyssä.

Glymfaattinen järjestelmä: aivojen yöllinen huuhtelu

Unen aikana aivoissa tapahtuu huuhtelu, jossa hermosolujen tuottamat jätteet huuhdotaan aivo-selkäydinnesteen mukana viemäriin. Tätä järjestelmää kutsutaan glymfaattiseksi järjestelmäksi. Se huolehtii siitä, ettei keskushermostoon pääse kertymään aineenvaihdunnan jäännöksiä, jotka ovat haitallisia hermosoluille.

Päivän mittaan hermosolut tuottavat jätteitä, jotka voivat liian suurina määrinä tulehduttaa keskushermoston. Jos emme saa riittävästi syvää NREM-unta, tämä kehomme hieno viemäriverkoston huuhtelu ei pääse käynnistymään. Silloin hermosolujätteiden määrä kasaantuu ja kasaantuu ja kasaantuu, vuorokausi toisensa jälkeen.

Tämä häiritsee ja heikentää keskushermoston toimintaa. Se käynnistää immunologisen puolustusreaktion, joka tulehduttaa hermostoa.

Kuvitus, jossa pienet valkotakkiset hahmot pesevät tyynyn päällä lepääviä aivoja harjoilla ja vesiletkulla.
Syvän unen vaiheessa aivojen viemärikanavat aukeavat ja aivot pestään hermosolujen aineenvaihdunnan jätteistä. Aamulla aivot ovat taas virkeät ja valmiina toimintaan.

Yksi huono yö laskee kipukynnystä

Unenpuutteesta johtuva hermoston ylikuormittuminen vaikuttaa merkittävästi myös kipua sääteleviin järjestelmiin jo yhden huonosti nukutun yön jälkeen. Huonosti nukuttu yö laskee seuraavana päivänä kipukynnystä ja voimistaa jo ennestään päällä olevia kipuja.

Fysiologiset kivun reaktiot eivät enää toimi normaalisti, eivätkä aivot pysty arvioimaan kipua oikein. Valvoneilla ihmisillä voidaankin todeta somatosensorisen eli aistitietoja käsittelevän aivokuoren voimakas aktivoituminen (Krause et al., 2019).

Neuroinflammaatio voimistaa masennusta ja kipuja

Depressio eli masennustila voi ilmetä omana sairautenaan. Se on kuitenkin usein myös liitännäisoire esimerkiksi fibromyalgiassa, kroonisissa jännityspäänsäryissä ja CFS-oireyhtymässä eli kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Depressioon liittyy usein myös kroonisia särkyjä, unettomuutta, väsymystä sekä keskittymis- ja muistivaikeuksia.

Polku on kuitenkin kaksisuuntainen: krooninen uniongelma voi kehittää masennusoireiston. Masennusoireiden mekanismeihin liittyvät vahvasti keskushermoston mielialaa ja biologisia rytmejä säätelevien hermoverkostojen toiminnan häiriöt (Huttunen, 2018).

Tulehdus ja masennus

Useissa tutkimuksissa ja seurannoissa on havaittu selvä korrelaatio jatkuvasti korkean proinflammatoristen eli tulehdusta lisäävien sytokiinien määrän ja masennusoireiden välillä. Tulehdus saattaa olla yksi masennuksen laukaisevista tekijöistä (Zalli, 2016).

Tutkimuksissa, joissa masentuneille annettiin proinflammatorisia sytokiineja, masennusoireet pahenivat (Miller, 2009). Neuroinflammaation merkkejä masennuksessa on havaittu myös aivojen PET-kuvauksissa (Setiawan et al., 2015). Mitä neuroinflammaatio on ja miten se liittyy krooniseen kipuun, kerrotaan artikkelissa neuroinflammaatio ja krooninen kipu.

Mitä tämä tarkoittaa hoidossa?

Näistä voidaan todeta, että meidän terapeuttien pitäisi selvittää pitkittyneistä kivuista kärsivän ihmisen stressiä, masennusta, unen määrää ja unen laatua. Tarvittaessa niihin pitäisi puuttua kertomalla, miten unenpuute, stressi ja masennus vaikuttavat kipuun, ja ohjata ihminen sopivalle terapeutille tai lääkärille.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ja unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-I) ovat tehokkaita menetelmiä stressin ja unettomuuden hoitoon (Morin et al., 1999; 2016). Oikeanlaisella stressinhallinnalla saadaan aikaan jopa aivokuvantamisessa havaittavia myönteisiä muutoksia (Porto, 2009) sekä verikokeissa näkyvää stressihormonien määrän laskua (Hannibal & Bishop, 2014).

Kuvitus istuvasta ihmisestä, jonka luusto näkyy läpi ja jonka pää ja nivelet hehkuvat kivun merkiksi.
Keskushermoston matala-asteinen tulehdus vaikuttaa laajasti kivun säätelyjärjestelmiin.

Ovatko triggerpisteet osa neuroinflammatorista prosessia?

Myofaskiaaliset triggerpisteet eli lihaksen ja lihaskalvon kipupisteet ovat yksi tavallisimmista myofaskiaalisen kivun aiheuttajista, kun spesifiä patologiaa ei pystytä todentamaan. Aktiivisia myofaskiaalisia kipupisteitä esiintyy usein:

  • jännityspäänsäryssä
  • alaselkä-, niska-, leukanivel- ja yläraajakivussa
  • lantion alueen kipuoireyhtymissä
  • nivelrikossa ja hermojuurioireissa
  • ääreishermojen pinteissä
  • reumasairauksissa ja fibromyalgiassa.

Oireyhtymä voi aktivoitua myös muun muassa lihasvamman, lihaksen hapenpuutteen (iskemian) ja lihaksen toistuvan ylikuormituksen yhteydessä. Triggerpisteistä ja hermoston herkistymisestä on myös oma artikkelinsa triggerpisteet ja hermoston herkistyminen.

Miten triggerpiste syntyy?

Myofaskiaalisen kivun patofysiologiaa ei edelleenkään tunneta täydellisesti. Vallitseva hypoteesi on kuitenkin myofaskiaalinen kudosiskemia. Sen aiheuttama aineenvaihdunnan muutos ärsyttää liikehermopäätteitä, jolloin hermovälittäjäaine asetyylikoliinia vuotaa synapsirakoon ja postsynaptiset lihassyyt supistuvat (Gerwin et al., 2004).

Näin hermolihasliitoksen ympärille muodostuu sähköisesti vaimea kontraktuura eli supistustila ja lihassyiden paksuuntuma. Se puolestaan heikentää kudoksen verenkiertoa ja hapensaantia, mikä johtaa iskemiakierteeseen.

Täytyy kuitenkin ymmärtää, että triggerpisteiden kehittymistä ei voi koskaan selittää pelkästään anatomisilla tai biomekaanisilla kuormitustekijöillä. Siihen vaikuttavat vahvasti keskushermosto, autonominen hermosto ja neuroimmunologia ääreishermoston, selkäytimen ja selkäytimen yläpuolisella eli supraspinaalisella tasolla.

Tulehdusaineet triggerpisteen ympärillä

Epäkäslihaksen kipupisteiden mikrodialyysissa on todettu, että aktiivisten triggerpisteiden ympärille on kasaantunut merkittävän paljon tulehdusaineita latentteihin triggerpisteisiin verrattuna. Niitä ovat inflammatoriset sytokiinit (TNF-a, IL-1b, IL-6, IL-8) ja neuropeptidit (substanssi P, CGRP, bradykiniini) (Shah, J et al., 2008). Tämä selittää triggerpisteen kohonneen kipuherkkyyden (Verri et al., 2006). Kipupisteessä esiintyy myös hermolihasliitokseen liittyvää päätelevyaktiivisuutta ja spontaaneja päätelevypiikkejä merkittävästi useammin kuin kivuttomissa pisteissä.

Kyseessä on siis neuroimmunologisista syistä tulehtunut hermolihasliitos, joka aiheuttaa perifeerisen sensitisaation eli ääreishermoston herkistymisen. Tämä muistuttaa hyvin paljon pienen pientä hermopinnettä, jossa jyllää neuroinflammaatio.

Pitkään tulehtuneet triggerpisteet pommittavat jatkuvalla nosiseptiolla eli kipuviesteillä selkäytimen neuroneja. Ne voivat herkistyä ja alkaa läpäistä kipusignaaleja herkemmin kohti aivoja (sentraalinen sensitisaatio).

Triggerpisteillä on huomattavasti vahvempi vaikutus selkäytimen takasarven neuronien neuroplastisiin muutoksiin kuin kudoksella, jossa ei ole triggerpistettä. Tämä johtuu siitä, että triggerpisteisiin on kytköksissä enemmän pieniä sensorisia ja nosiseptiivisia neuroneja kuin kudokseen, jossa triggerpistettä ei ole (Kuan et al., 2007).

Triggerpisteiden nosiseptio vahvistaa sentraalista sensitisaatiota ja neuroinflammaatiota

Esimerkiksi triggerpisteiden jatkuva hermopääteärsyke voi herkistää hermojuuren ganglion neuronit. Tämä johtaa hyperalgesiaan eli kivun voimistumiseen ja allodyniaan, jossa normaalisti kivuton tuntemus tuntuu kipuna. Siinä tärkeässä roolissa on ärsykkeiden summautuminen sekä alueellisesti että ajallisesti eli spatiaalinen ja temporaalinen summaatio (Mense, 1994).

Tämä selittää osittain sen, miksi triggerin säteily tai heijaste leviää useammalle tuntoalueelle. Tarkempi selitys voi olla takajuuressa olevien uinuvien synapsien aktivoituminen.

Gliasolut ylläpitävät tulehduskierrettä

Lisäisin tähän vielä sen, että gliasolut, jotka ympäröivät tuovia eli afferentteja neuroneja, voivat voimistaa sentraalista sensitisaatiota takajuuren gangliossa. Erityisesti astrosyytit ja mikrogliat aktivoituvat välittäjäaine substanssi P:stä. Näin ne saattavat alkaa tuottaa inflammatorisia sytokiineja (TNF-a, IL-1 ja IL-6), jotka herkistävät kaikkien ganglioon kytkeytyvien hermojen neuronit (Watkins et al., 2007). Lisäksi takajuuren ganglion ärsytys vapauttaa lisää substanssi P:tä hermon distaalipäässä, mikä ylläpitää tulehduskierrettä (Butler, 2000).

Herkistyminen kulkee molempiin suuntiin

Kivuttomilla ihmisillä latenttien triggerpisteiden mekaanisella stimulaatiolla voidaan saada aikaan väliaikainen sentraalinen sensitisaatio. Se näkyy mekaanisena hyperalgesiana pisteen ulkopuolisella hermotusalueella (ekstrasegmentaalinen alue), kuten täysin toisessa lihaksessa tai jopa vastakkaisessa raajassa (Xu et al., 2010). Esimerkiksi EMG-mittauksissa infraspinatuksen triggerpisteen kohonnut hermopääteaktiivisuus nostaa saman raajan extensor carpi radialis brevis -lihaksen hermopääteaktiivisuutta (Fernández-Carnero et al., 2010).

Voidaan siis olettaa, että aktiiviset triggerpisteet voivat herkistää keskushermostoa. Polku on kuitenkin kaksisuuntainen: keskushermoston herkistyminen saa aikaan triggerpisteiden aktiivisuuden kohoamisen.

Triggerpisteiden herkistyminen johtuu osittain myös supraspinaalisen tason mekanismeista. Hippokampuksen epänormaalin vähäisen aktiivisuuden (hypoaktiviteetin) ja sympaattisen hermoston taistele tai pakene -refleksin aktivoitumisen on havaittu voimistavan triggerpisteiden aktiopotentiaalista jännitettä ja kehittävän pisteisiin liittyvää hyperalgesiaa (Niddam et al., 2008; 2009).

Milloin vastaanotolle

Jos kipu on pitkittynyt ja siihen liittyy huonoa unta, jatkuvaa stressiä tai uupumusta, kannattaa tutkia muutakin kuin kipeää kohtaa. Neurologiaan erikoistunut osteopaattimme Eetu Koivisto hoitaa pitkittyneitä ja kroonisia selkäkipuja manuaalisella hoidolla sekä liike- ja neurologisella kuntoutuksella (osteopatia, toiminnallinen neurologia). Psykofyysisessä fysioterapiassa keskitytään kehon ja mielen yhteyteen kehotietoisuus-, liike- ja hengitysharjoittelun sekä rentoutusharjoitusten avulla. Triggerpisteitä käsitellään osteopatiassa ja tarvittaessa myös kuivaneulauksella.

Jos asiantuntemuksemme ei riitä, ohjaamme sinut eteenpäin esimerkiksi kuvantamiseen tai muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Jos vaiva on jatkunut yli 3 kk tai tulet ensimmäistä kertaa, suosittelemme pidempää aikaa (60–75 min). Katso hinnasto tai varaa aika.

Usein kysyttyä

Miksi huonosti nukutun yön jälkeen sattuu enemmän?

Huonosti nukuttu yö laskee seuraavana päivänä kipukynnystä ja voimistaa jo päällä olevia kipuja. Valvoneiden aivoissa aistitietoja käsittelevä aivokuori aktivoituu voimakkaasti, eivätkä aivot pysty arvioimaan kipua oikein.

Miten stressi vaikuttaa kipuun?

Pitkittynyt stressi lisää kortisolin eritystä, mikä kiihdyttää immuunisolujen tulehdusta lisäävien sytokiinien tuotantoa. Stressi myös häiritsee unta, ja unenpuute voimistaa hermoston tulehdusta.

Mikä on glymfaattinen järjestelmä?

Se on aivojen puhdistusjärjestelmä, joka syvän unen aikana huuhtelee hermosolujen aineenvaihdunnan jätteet aivo-selkäydinnesteen mukana pois. Jos syvää unta ei tule tarpeeksi, jätteet kasautuvat ja voivat tulehduttaa hermostoa.

Liittyvätkö triggerpisteet tulehdukseen?

Aktiivisten triggerpisteiden ympäriltä on löydetty merkittävästi enemmän tulehdusaineita kuin latenttien pisteiden ympäriltä. Pitkään tulehtuneet triggerpisteet voivat herkistää selkäytimen neuroneja ja päinvastoin.

Lähteet

  1. Abdallah C. 2017. Chronic Pain and Chronic Stress: Two Sides of the Same Coin? https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5546756/
  2. Butler D. 2000. The sensitive nervous system. Noigroup Publications.
  3. Dommerholt J. 2006. Myofascial trigger points: An evidence-informed review. https://www.researchgate.net/publication/289505749_Myofascial_trigger_points_an_evidence-informed_review
  4. Fernandez-Carnero. 2010. Increased spontaneous electrical activity at a latent myofascial trigger point after nociceptive stimulation of another latent trigger point. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20090441
  5. Gerwin RD. 2004. An expansion of Simons' integrated hypothesis of trigger point formation. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15509461
  6. Hannibal Ke. Bishop MD. 2014. Chronic stress, cortisol dysfunction, and pain: a psychoneuroendocrine rationale for stress management in pain rehabilitation. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25035267
  7. Kuan et al. 2007. The spinal cord connections of the myofascial trigger spots. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17174128
  8. Krause et al. 2019. The pain of sleep loss: a brain characterization in humans. http://www.jneurosci.org/content/39/12/2291
  9. Mense 1994. Referral of muscle pain. https://www.jpain.org/article/S1058‑9139(05)80227-X/abstract
  10. Miller A, et al. 2009. Inflammation and Its Discontents: The Role of Cytokines in the Pathophysiology of Major Depression. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2680424/
  11. Morin et al. 1999. Nonpharmacologic treatment of chronic insomnia. An American Academy of Sleep Medicine review. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10617176
  12. Morin et al. 2006. Psychological and behavioral treatment of insomnia: update of the recent evidence (1998‑2004). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17162986
  13. Niddam et al. 2008. Central representation of hyperalgesia from myofascial trigger point. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1053811907008865
  14. Niddam et al. 2009. Brain manifestation and modulation of pain from myofascial trigger points. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19728963
  15. Page. 2004. Are there long-term consequences of pain in newborn or very young infants? https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1595204/
  16. Porto PR. 2009. Does cognitive behavioral therapy change the brain? A systematic review of neuroimaging in anxiety disorders. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19622682
  17. Quintner JL. 2015. A critical evaluation of the trigger point phenomenon. https://academic.oup.com/rheumatology/article/54/3/392/1796114
  18. Ren & Dubner. 2010. Interactions between the immune and nervous systems in pain. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3077564/
  19. Salter. 2018. RELIEF: Pain research news. Alexander Tuttle. https://relief.news/pain-101-how-the-immune-system-influences-chronic-pain/
  20. Sapolsky, R. 1998. Why zebras don't get ulcers. An updated guide to stress, stress-related diseases and coping. Freeman. https://www.mta.ca/pshl/docs/zebras.pdf
  21. Setiawan E, et al. 2015. Role of translocator protein density, a marker of neuroinflammation, in the brain during major depressive episodes. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25629589
  22. Shah J et al. 2008. Uncovering the biochemical milieu of myofascial trigger points using in vivo microdialysis: An application of muscle pain concepts to myofascial pain syndrome. http://drsvanderveen.info/PDF/Shah_Biological_milieu_of_MTP.pdf#page14
  23. Shah J. 2015. Myofascial Trigger Points Then and Now: A Historical and Scientific Perspective. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4508225/
  24. Totsch & Sorge. 2017. Immune system involvement in specific pain conditions. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5555497/
  25. Verri, W.A. et al. 2006. Hypernociceptive role of cytokines and chemokines: targets for analgesic drug development? https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16730375
  26. Walker, M. 2018. Why we sleep? The new science of sleep and dreams. Penguin Books ltd.
  27. Xiaoqiang Z. et al. 2014. Understanding of myofascial trigger points. https://www.researchgate.net/publication/269999790_Understanding_of_myofascial_trigger_points
  28. Xu et al. 2010. Sustained nociceptive mechanical stimulation of latent myofascial trigger point induces central sensitization in healthy subjects. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20451466
  29. Zalli A. 2016. Low-grade inflammation predicts persistence of depressive symptoms. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4828485/

Artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Jos oireesi ovat voimakkaita, pahenevat tai pitkittyvät, hakeudu lääkäriin.

Palvelut

Näin voimme auttaa

Kuntoutus

Osteopatia

Osteopaatti Turun Verkahovissa: tutkimus, hoito ja harjoitteet selän, niskan ja raajojen vaivoihin.

Lue lisää

Blogi

Lue seuraavaksi

Kaikki artikkelit
Varaa aika