Kipu ja hermosto
Piilevät hermoärsytykset ja hermojuuren sairaus TULE-vaivoissa

Hermoperäinen kipu, puutuminen tai tikkuilu ei aina tarkoita, että hermo olisi vaurioitunut tai fyysisessä pinteessä. Pienikin pitkään jatkunut hermoärsytys voi aiheuttaa hermoa pitkin leviävän tulehduksen eli neuroinflammaation, jota ei näe magneettikuvissa eikä hermoratatutkimuksessa. Tämän kirjoituksen teemana on neuroinflammaation osuus meille TULE-terapeuteille eli tuki- ja liikuntaelinvaivoja hoitaville tutuissa vaivoissa, joita hoidamme vastaanotollamme päivittäin.
Kirjoitin aiemmin yleisemmin siitä, mitä neuroinflammaatio on. Sen voit lukea artikkelista neuroinflammaatio ja krooninen kipu.
Hermojen pinteet ja vammat
Hermon verenkierron voi heikentää hermoon kohdistuva fyysinen puristus, kasvanut ulkoinen paine tai venytys. Vaurion voivat aiheuttaa myös aineenvaihdunnalliset tai tulehdukselliset tekijät.
Ihmisen kehossa on yli 30 kirjattua anatomista ahdasta kohtaa, jotka voivat ahdistaa hermon kulkua ja aiheuttaa hermokudoksen hapenpuutetta (iskemiaa) tai ärsytystä. Näistä yleisin on rannekanavan medianushermon pinne eli karpaalitunnelisyndrooma. Tavallisimmista hermopinteistä kerromme lisää artikkelissa iskias ja hermopinne.
Hermoärsytyksen oireet ilman hermovauriota
Akuutista hermon verenkierron heikentymästä seuraa nopeasti katkos hermon viestinnässä, mikä näkyy usein tuntohäiriönä. Jo lievä verenkierron lasku voi muuttaa hermon solukalvon jännitettä ja saada aikaan spontaaneja aktiopotentiaalin purkauksia.
Tyypillisiä hermoärsytyksen oireita ovat pienet parestesiat eli tuntoharhat, tikkuilu ja puutuneisuus. Varsinainen hermon fysiologinen toiminta kuitenkin säilyy, eikä tuntopuutoksia esiinny.
Tämän tyyppiset epämääräiset hermoärsytykset ovat todella yleisiä. Asiakkaat kuvaavat niitä päivittäin hermoperäiseltä kuulostavina oireina, mutta hermon patologiaa ei voida todentaa. Kyseessä on siis toiminnallinen häiriö ilman hermon vauriota.
Hermopinteet uudessa valossa
Perinteisesti hermopinteiden ja hermovammojen diagnoosi perustuu esitietoihin, oireiden anatomiseen paikantamiseen, oireprovokaatiotesteihin sekä ihotunnon, jänneheijasteiden ja lihasvoiman kliiniseen arvioon. Hermovaurion diagnostiikassa käytetään usein ENMG-hermoratatutkimusta, jossa mitataan hermoratojen johtumisnopeuksia. Hermoratatutkimus on informatiivinen silloin, kun vaurion synnystä on kulunut 2–3 viikkoa ja aksonien vaurio on merkittävä.
Mitä sitten, jos varsinaista hermovauriota eli neuropatiaa ei voida osoittaa, mutta oireilu vaikuttaa esitietojen perusteella vahvasti hermoperäiseltä eli neurogeeniseltä? Oireilu voi olla epämääräistä ja vaihdella sijainniltaan ja luonteeltaan. Tämä on osteopaattien, fysioterapeuttien ja muiden terapeuttien vastaanotolla hyvin tyypillinen ja hankala tilanne hoitaa. Silloin korostuvat etenkin esitiedot, neurologinen testaus, oireprovokaatiotestaus ja neurofysiologian ymmärrys.
Hermoärsytys voi levitä kumpaankin suuntaan
Nykyään on yhä enemmän tietoa siitä, että hermoärsytys voi levitä hermokudosta pitkin tulehduksen tavoin. Se ei leviä pelkästään raajan kärkeä kohti (distaalisesti), vaan myös periferiasta kohti kehon keskustaa (proksimaalisesti), jopa keskushermostoon saakka. Sieltä se voi levitä muihin ääreishermoihin ja jopa vastakkaiseen raajaan (Schmid et al. 2011; 2012; 2013; 2014).
Tämä immunologinen neuroinflammaatio on erittäin tärkeä tiedostaa. Vain niin voimme ymmärtää monen asiakkaan hyvinkin epäloogiselta kuulostavia, pitkään jatkuneita toiminnallisia oireita. Monesti ajattelisimme, että asiakkaalla on monta eri vaivaa tai diagnoosia päällekkäin, vaikka taustalla saattaa todellisuudessa olla yksi selittävä tekijä: neuroinflammaatio.
Neuroinflammaatio hermopinteissä
Hermopinteisiin, kuten karpaalitunnelisyndroomaan (CTS), liittyy vain vähäisiä vaurioita aksonitasolla eli viejähaarakkeessa. Potilaat raportoivat siitä huolimatta levinneistä oireista. CTS-tutkimuksissa oireista kärsivillä on havaittu termaalista ja mekaanista hyperalgesiaa, eli normaalisti kivuton lämpötila tai paine tekee kipeää. Sitä on havaittu myös medianushermon ulkopuolisilla tuntoalueilla, mikä viittaa vahvasti sentraaliseen sensitisaatioon eli keskushermoston herkistymiseen (Schmid et al. 2012).
Kun rannekanava naamioituu niska- tai olkapäävaivaksi
Medianushermon ärsytys rannekanavassa voi levitä proksimaalisesti ja aiheuttaa kyynärpään, olkapään ja jopa niskan kipuja, jolloin itse ranne jää vähemmälle huomiolle. Tällainen levinnyt hermoärsytys voi helposti naamioitua:
- niskan hermojuuren ongelmaksi
- muuksi yläraajan hermopinteeksi tai TOS-oireyhtymäksi
- yläraajan nivelten tai jänteiden ongelmaksi, kuten olkapään pinneoireyhtymäksi (impingement) tai ulko- tai sisäsivun epikondyliitiksi.
Polku on kaksisuuntainen. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi pitkittynyt ulkosivun epikondyliitti eli tenniskyynärpää voi aiheuttaa radialishermon neuroinflammaation. Se johtaa sentraaliseen sensitisaatioon ja leviää lopulta kehon muihin osiin. Tällaista tapausta tutkiessa oireiden tulkinnassa voi helposti mennä vipuun, jolloin päädytään väärään diagnoosiin ja sitä kautta vääränlaiseen hoitoon.

Mitä hermopuristuksessa tapahtuu?
Schmid kumppaneineen (2013) totesi rotilla tehdyissä kokeissa, että kevytkin jatkuva hermopuristus saa aikaan immunologisen puolustusreaktion. Siinä immuunisolut eli makrofagit, T-lymfosyytit ja mikrogliat sekä niiden tuottamat inflammatoriset sytokiinit valtaavat puristuksissa olevan hermon ja sen takajuuren hermosolmun eli ganglion. Tämä johtaa väistämättä leviävään perifeeriseen ja sentraaliseen sensitisaatioon.
Tutkimuksessa olennainen tekijä oli puristuksen kesto. Mitä pidempään hermon ärsytys kesti, sitä todennäköisemmin immuunipuolustuksen tulehdusreaktio levisi.
Jatkuva perifeerinen nosiseptio eli kipuviestien tulo ääreishermostosta herkistää myös selkäydintason. Sieltä tulehdus voi levitä selkäytimen vastakkaisen puolen hermoratoihin eli vastakkaisen raajan hermoihin. Hyvä esimerkki tästä on rannekanavan oireyhtymä. Osalla toispuoleisesta rannekanavan oireyhtymästä kärsivistä alkaa oireilla myös toinen ranne, mutta alkuperäisen oirepuolen hermon vapautus leikkauksella poistaa oireet myös toisesta raajasta (Schmid et al. 2011).
Dorsaalinen juuriganglio
Neuroinflammaatiosta tekee mielenkiintoisen nimenomaan selkäytimen takajuuren hermosolmun eli dorsaalisen juuriganglion herkistyminen. Hermojuurigangliot sisältävät kaikkien tuntohermojen soomaosat eli solukeskukset. Yhteen ganglioon voi kytkeytyä useiden ääreisten tuntohermojen säikeitä. Gangliossa käsitellään ja säädellään periferiasta tulevia ärsykkeitä, kuten kylmää, lämpöä, painetta ja kipua (Butler, 2000).

Kun neuroinflammaatio aktivoi ganglion gliasolut tuottamaan tulehdusta lisääviä sytokiineja, tulehdus leviää gangliossa muihin siihen kytköksissä oleviin hermorunkoihin. Esimerkiksi jos asiakkaalla on tarsaalitunnelissa tibialishermon ärsytys, ärsytyksen aiheuttama tulehdus herkistää L5-hermojuuren ganglion. Tämä johtuu siitä, että suurin osa tibialishermon soomaosista sijaitsee L5-gangliossa.
Samassa gangliossa on myös peroneushermon ja suralishermon soomaosia, jotka voivat myös ärsyyntyä ja herkistyä. Näin kipu, tikuttelu ja puutuneisuus voivat levitä raajan muille hermoalueille. Onko perinteisiin dermatomeihin eli ihon hermojuurikohtaisiin tuntoalueisiin siis aina uskominen, kun arvioimme oireilevaa ääreishermoa tai hermojuurta säteilyalueen perusteella?

Hermojuuren sairaus ilman fyysistä hermopuristusta
Rangan rappeuma eli degeneraatio voi olla syynä hermo-oireiluun ilman fyysistä hermopuristusta. Perinteisesti hermojuuren oireilu on totuttu ajattelemaan välilevytyrän eli prolapsin aiheuttamaksi hermojuuren pinnetilaksi, joka aiheuttaa kaula- tai lannerangan radikulopatian eli hermojuurioireen. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Välilevyistä on oma artikkelinsa välilevyperäisestä selkäkivusta.
Pelkkä paine ei vielä aiheuta kipua
Olet varmasti joskus herännyt siihen, että kätesi on täysin puutunut ja voimaton, kun olet nukkunut sen päällä ja hermojen verenkierto on heikentynyt hetkellisesti. Kätesi ei kuitenkaan ole kipeä eikä sitä särje, eikö vain? Puhdas hermoon kohdistuva paine ei siis itsessään aiheuta vielä kipua, vaan ainoastaan hermon hetkellisen tuntoharhan (parestesian) ja halvaantumisen.
Rankaperäiseen hermosärkyyn tarvitaan siis välilevyn massan aiheuttaman puristuksen lisäksi jokin muu komponentti, joka aiheuttaa särkyä. Tämä komponentti on hermon inflammaatio eli tulehdus.
Välilevyn rappeuma, happamuus ja tulehdus
Välilevyn pH-taso laskee sen vaurioituessa, esimerkiksi välilevyn tai fasettinivelen varhaisen rappeumaprosessin seurauksena. Tiedämme, että kehomme pyrkii aina hakeutumaan homeostaattiseen tasapainoon, ja yksi tärkeä tasapainon pilari on optimaalinen pH-arvo. Tämä aiheuttaa välilevyn ympäristössä autoimmuunivasteen, joka tuottaa paikalle inflammatorisia sytokiineja (Palada et al. 2019).
Tiedämme myös, että hermokudos on hyvin herkkä kaikelle kemialliselle ärsykkeelle, esimerkiksi happamammalle ainekselle. Hermojuuri sijaitsee välilevyn ja fasettinivelen välittömässä läheisyydessä. Siksi se saa osansa rappeumaprosessissa kehittyneestä happamasta aineksesta ja immuunivasteen tuomasta tulehduksesta.
Tämä aiheuttaa hermojuuresta raajaan päin eli proksimaali-distaalisuunnassa kehittyvän neuroinflammaation. Tuloksena voi olla esimerkiksi hankala iskiasoire ilman fyysistä hermojuuren puristusta, joka näkyisi MRI-kuvantamisessa (Albrecht DS et al. 2018).

Miten perifeerisen neuroinflammaation voi tunnistaa kliinisesti?
Kuinka sitten komplisoituneen hermoärsytyksen aiheuttamasta tulehdusreaktiosta päästään jyvälle terapeutin vastaanotolla? Listaan tähän perusrungon neurogeenisen kivun tutkimisesta. Lista ei ole täysin kattava, vaan ennemmin suuntaa antava. Se ei myöskään kerro, miten testien tuloksia pitäisi tulkita erotusdiagnostisesti.
Anamneesi eli esitiedot
Anamneesi on näillä asiakkailla usein hyvin pitkä ja sekava. Taustalla on tyypillisesti epäonnistuneita hoitoyrityksiä, eri diagnooseja, lääkekokeiluja ja jopa leikkauksia. Kipu on siis jatkunut jo pitkään.
Kivun tyyppi ja sijainti ovat voineet vaihtua ajan kuluessa, tai ne voivat vaihdella päivästä riippuen. Kipu voi olla ajoittain säteilevää, pistelevää, polttavaa, poraavaa, tarkkarajaista tai laajaa. Usein asiakkaat kertovat myös epämääräisistä puutumisista ja kihelmöinnistä, jotka eivät sovi yhden hermon tai hermojuuren alueelle. Kipu viittaa kuitenkin vahvasti neurogeeniseen kipuun.
Heille on usein tehty ENMG-hermoratatutkimus, jossa hermon johtumisnopeuksien muutoksia saadaan harvoin esiin, tai ne ovat hyvin pieniä. Anamneesissa kannattaa selvittää myös aiemmat vammat, sairaudet ja mahdolliset lääkitykset. Yhtenä erittäin tärkeänä asiana pidän unen määrän ja laadun selvittämistä, sillä univaje lisää immunologista tulehdusvastetta. Unen ja stressin yhteydestä kipuun kerrotaan lisää artikkelissa uni, stressi, immuniteetti ja kipu.
Käytä kyselylomakkeita
Koska anamneesi on monesti sekava ja pitkä, kannattaa käyttää kyselylomakkeita. Molemmat osapuolet pääsevät helpommalla, ja varmistat, että kaikki olennainen tulee kysyttyä ja puhutte varmasti samoista asioista.
| Mitä selvitetään | Esimerkkikysely |
|---|---|
| Neurogeeninen kipu | Pain Detect-Q |
| Yläraajan haitta-aste | The QuickDash outcome measure |
| Yleinen toiminnallinen haitta-aste | PTA-kysely |
| Pelkovälttämiskäyttäytyminen, jota on monilla jatkuvista selvittämättömistä kivuista kärsivillä | TSK-liikkumisenpelkokysely tai FABQ-kysely |
Neurologinen tutkiminen
- Jänneheijasteet ja patologiset refleksit
- Ihotunnon arviointi (kevyt tunto, terävä kiputunto)
- Ääreisten ja segmentaalisten merkkilihasten voimantuoton arviointi
Neurodynamiikan eli hermojen venytysvasteen arviointi
- Yläraajoihin ULNT-testit (medianus, radialis ja ulnaris)
- Alaraajoihin SLUMP, SLR ja ELY (iskias- ja femoralishermo)
Oireprovokaatiotestit yläraajakivussa
- Kaularankaan Spurlingin testi, Tinelin testi (door bell sign)
- Plexus brachialiksen palpaatio eli käsin tunnustelu
- TOS-testit (Roos ym.)
- Ääreishermojen palpaatio
- Pinnealueiden koputtelu (pronator, FCU, rannekanava)
- Rannekanavaan Phalenin testi
Kvantitatiivinen sensorinen testaus (QST)
| Mitattava tunto | Väline |
|---|---|
| Mekaaninen kipukynnys | Paine-algometri (dolorimetri) |
| Lämpö- ja kylmätunto | Tarkoitukseen tehty mittausväline tai ihan vain kylmä juomapullo tai jääkalle. Mukana kannattaa olla myös laserlämpömittari, jotta lämpötila saadaan vakioitua. |
| Värinätunto | Esimerkiksi 128 Hz:n äänirauta |
| Kahden pisteen erottelu | Halpa muovinen työntömitta |
| Pinprick-testaus | Standardoidut filamentit, mutta hammastikullakin onnistuu |
| Tarkka hipaisutunto | Standardoidut monofilamentit |
Loppupohdinta
Jos jaksoit lukea tänne asti, kiitos siitä! Toivottavasti asia oli mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia.
Pääpointti oli muun muassa se, että hermoperäisessä oireilussa hermostossa ei tarvitse olla, eikä usein olekaan, mitään objektiivisesti mitattavaa vauriota (ENMG, MRI jne.). Hermon pienikin pitkään jatkunut ärsytys missä tahansa hermon kulkureitillä voi aiheuttaa leviävän hermotulehduksen sekä kehon keskustaa että raajan kärkeä kohti. Hermojuuren ganglion kautta oireilu voi levitä myös muihin hermoihin ja vastakkaiseen raajaan.
Hermon ei myöskään tarvitse olla fyysisessä pinteessä, vaan tulehdukseen riittää ympäröivän kudoksen lisääntynyt hapettomuus, happamuus ja tulehdusaineiden määrä. Koska tätä tilaa ei pystytä todentamaan MRI-kuvilla tai hermoratatutkimuksilla, kliinisen neurologisen tutkimisen osaaminen korostuu.
Aiheesta seuraa jatkoa, joka käsittelee eri tekijöitä (drivereita), jotka voimistavat ja ylläpitävät neuroinflammaatiota, sekä neuroinflammaation eri hoitomahdollisuuksia. Otan myös muutaman potilastapauksen esimerkiksi siitä, miten sovellan tätä ajattelua tutkimisessa ja hoidossa.
Milloin vastaanotolle
Jos sinulla on pitkään jatkunutta puutumista, tikkuilua tai säteilevää kipua, joka vaihtaa paikkaa tai ei sovi yhden hermon alueelle, voit hakeutua osteopaatin tai fysioterapeutin vastaanotolle. Neurologiaan erikoistunut osteopaattimme Eetu Koivisto hoitaa hermo-ongelmia rangassa ja raajoissa. Osteopaatti Eero Aaltonen hoitaa muun muassa hermo-ongelmia käsissä ja jaloissa, ja fysioterapeutti Patrik Mäki hermoperäisiä vaivoja. Osteopatian tutkimukseen kuuluvat haastattelu ja neurologiset testit, ja osteopaatille tullaan ilman lääkärin lähetettä. Lue myös fysioterapiasta ja toiminnallisesta neurologiasta.
Jos vaiva on jatkunut yli 3 kk tai tulet ensimmäistä kertaa, suosittelemme pidempää aikaa (60–75 min). Ota mukaan mahdolliset röntgen- tai magneettikuvat ja lausunnot. Jos asiantuntemuksemme ei riitä, ohjaamme sinut eteenpäin esimerkiksi kuvantamiseen tai muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Katso hinnasto tai varaa aika.
Usein kysyttyä
Voiko hermo oireilla, vaikka ENMG ja magneettikuva ovat normaalit?
Voi. Hermoperäisessä oireilussa hermostossa ei usein ole objektiivisesti mitattavaa vauriota, ja pitkään jatkunut ärsytys voi aiheuttaa tulehduksen, jota MRI ja hermoratatutkimus eivät näytä.
Voiko rannekanavan hermopinne aiheuttaa kipua kyynärpäähän, olkapäähän tai niskaan?
Voi. Medianushermon ärsytys rannekanavassa voi levitä proksimaalisesti ja aiheuttaa kyynärpään, olkapään ja jopa niskan kipuja, jolloin itse ranne jää vähemmälle huomiolle.
Miksi hermo-oireet voivat siirtyä toiseen raajaan?
Jatkuva kipuviesti herkistää selkäydintason, josta tulehdus voi levitä vastakkaisen puolen hermoratoihin. Osalla toispuoleisesta rannekanavan oireyhtymästä kärsivistä alkaa oireilla myös toinen ranne.
Aiheuttaako pelkkä paine hermoon kipua?
Ei yksinään. Paine aiheuttaa hetkellistä puutumista ja voimattomuutta, mutta rankaperäiseen hermosärkyyn tarvitaan lisäksi hermon tulehdus.
Lähteet
- Albrecht DS, et al. 2018. Neuroinflammation of the spinal cord and nerve roots in chronic radicular pain patients. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29419657
- Butler D. 2000. The sensitive nervous system. Noigroup Publications.
- Schmid et al. 2014. The relationship of nerve fibre pathology to sensory function in entrapment neuropathy. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4240296/
- Schmid et al. 2013. Local and remote immune-mediated inflammation after mild peripheral nerve compression in rats. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23771220
- Schmid et al. 2011. The double crush syndrome revisited: a Delphi study to reveal current expert views on mechanisms underlying dual nerve disorders. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21646036
- Schmid et al. 2012. Can widespread hypersensitivity in carpal tunnel syndrome be substantiated if neck and arm pain are absent? https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22323374
- Palada V. et al. 2019. Characterization of neuroinflammation and periphery-to-CNS inflammatory cross-talk in patients with disc herniation and degenerative disc disease. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/30248387/
Artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Jos oireesi ovat voimakkaita, pahenevat tai pitkittyvät, hakeudu lääkäriin.



