Hieronta ja palautuminen · Osa 2/3
Hieronnan vaikutus hermostoon ja kipuun: kehon oma lääkekaappi

Hieronnan vaikutus hermostoon on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että hieronta lievittää kipua: kosketus voi avata kehon oman ”lääkekaapin”, eli aivot alkavat tuottaa kipua vähentäviä aineita. Tämä on sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa käsitteli hieronnan tutkittuja hyötyjä, kuten kivun lievitystä, unen laadun paranemista, verenpaineen laskua ja DOMS-kipujen (treenin jälkeisen viivästyneen lihaskivun) vähenemistä. Mutta mitkä ovat näiden hyötyjen taustalla olevat vaikutusmekanismit?
Saako manuaalinen terapia aikaan muutoksia kudoksissa?
Saadaanko manuaalisella terapialla (käytännössä kaikki käsin tehty pehmytkudosten veivaaminen tavalla tai toisella) aikaan fysiologisia muutoksia kudoksissa? Aihe herättää usein polemiikkia terapeuttien välillä. Onko manuaaliterapiasta hyötyä, vai rajoittuvatko vaikutukset suurimmaksi osaksi placebovaikutukseen?
Asiaa on tutkittu melko paljon, mutta laadukkaita tutkimuksia on vähän. Niiden näyttö ei ole kannustavaa luettavaa niille, jotka vannovat manuaalisen käsittelyn saavan aikaan kudostason muutoksia. Manuaalisen terapian vaikutukset ovat yhä osittain tuntemattomia, koska niitä on haastava tutkia.
Vaikutukset voidaan teoriassa jakaa kolmeen ryhmään:
- paikallinen kudosreaktio
- neurologinen reaktio
- psykologinen reaktio.
Tässä osassa pohdin neurologisia ja psykologisia vaikutuksia. Paikallisia kudosreaktioita käsittelen sarjan kolmannessa osassa hieronnan vaikutuksesta lihakseen ja faskiaan.
Miksi kosketus lievittää kipua?
Kosketus on tärkeä osa ihmisten vuorovaikutusta. Kosketuksella voi ilmaista asioita, joita ei usein pystytä pukemaan sanoiksi. Kipu on yksi esimerkki: sitä on usein vaikea, ellei jopa mahdoton, muotoilla sanoiksi. Ei siis ole yllättävää, että kivuissaan oleva ihminen painaa kädellään kipualuetta kivun merkiksi tai haluaa, että joku toinen koskettaisi häntä kivun lievittämiseksi.
Kehityspsykologian näkökulmasta tämä inhimillinen toimintatapa ja tarve kehittyy todennäköisesti jo silloin, kun loukkaat itsesi lapsena ensimmäisen kerran. Itket kivun merkiksi, ja vanhempasi ottaa sinut syliin lohduttaakseen ja puhaltaakseen kipeää kohtaa. Puhaltamisella ei sinänsä ole terapeuttista vaikutusta, mutta kivun lievityksen mekanismi onkin aivojen kokemuksessa.
Aivot ehdollistuvat kokemukselle, jossa epämiellyttävää kipua seuraa emotionaalisesti turvallinen ja miellyttävä kokemus vanhemman paijauksessa. Puhalluksen tuulenvire iholla välittyy hermopäätteitä pitkin keskushermostoon kiputuntemuksen ohi. Se yhdistyy hyvään oloon ja turvallisuuden tunteeseen, jolloin aivot avaavat oman ”lääkekaappinsa”. Ne alkavat tuottaa kipua vähentäviä hormoneja, ”happy hormones”, ja kipu todella lievittyy nopeammin. Tästä on ehkä jo tuhansien vuosien aikana jalostunut rituaali, jota nykyajan länsimaissa kutsutaan manuaaliseksi terapiaksi.
Aivojen oma lääkekaappi: PAG ja RVM
Yksi vahvimmista manuaaliterapian vaikutuksista kipuun on nimenomaan kehon oman ”lääkekaapin” avautuminen eli endogeenisen (elimistön oman) kivunlievityksen aktivoituminen. Endogeeninen kivunlievitys on tärkeä biologinen ominaisuus. Siitä on hyötyä todellisen uhan sattuessa, mutta myös jokapäiväisessä kivunhallinnassa.

Luontainen lääkekaappimme muodostuu periakveduktaalisesta harmaasta aineesta (periaqueductal gray matter, PAG) ja rostroventraalisesta medullasta eli ydinjatkoksen alueesta (RVM). PAG on erittäin opiaattirikas aivoalue, joka sijaitsee aivorungon yläosassa. Se on vahvasti yhteydessä autonomisiin aivoalueisiin, jotka säätelevät sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintoja, sekä tietoisesta ajattelusta vastaaviin aivoalueisiin.
PAG on suoraan kytköksissä RVM:ään. RVM muodostaa aivojatkoksessa opioidiradat, jotka laskevat selkäydintä pitkin aina hermojuuren takajuurelle asti. Tämä on todella merkittävä alue kivun käsittelyn kannalta. Yksinkertaistettuna PAG tuottaa kipua vähentäviä opioidipohjaisia välittäjäaineita. Ne kulkevat laskevia ratoja pitkin hermojuuren tasolle ja jarruttavat siellä kipuviestin kulkua.
Mikä saa lääkekaapin aukeamaan?
Mikä manuaalisessa terapiassa sitten saa tämän lääkekaapin aukeamaan? Siihen vaikuttavat luultavasti monet seikat. Yksi on parasympaattisen hermoston (lepohermosto) aktivaation nousu, mutta merkitystä on myös näillä:
- asiakkaan odotukset ja niiden täyttyminen
- terapeutin, hoitotilojen ja itse hoidon miellyttävyys
- luottamus ja pelottomuus.
Lyhyesti sanottuna onnistuneen hoidon isoin tekijä on se, oliko hoito rentouttava ja saiko asiakas sitä, mitä odotti. Merkitystä on myös sillä, vaikuttiko terapeutti asiantuntevalta ja empaattiselta ja kokiko asiakas hoidon tehokkaaksi. Nämä ovat ehkä merkittävimmät seikat, jotka saavat lääkekaappimme lukon auki.
Hieronta, serotoniini ja autonominen hermosto
Manuaalisen terapian neurologisen vaikutusmekanismin uskotaan sijaitsevan osittain aivorungossa nucleus accumbens -alueella. Siellä on tumakkeita (nucleus raphe, substantia nigra), jotka tuottavat hyvän olon hormoneja: serotoniinia, dopamiinia ja endorfiineja. Kun meillä menee hyvin, olemme onnellisia ja koemme onnistumisen tunteita, aivomme tuottavat serotoniinia.
Hieronnan uskotaan aktivoivan serotoniini- ja endorfiinihormonien tuotantoa, jos hieronta tuntuu makean kipeältä ja miellyttävältä. Tästä huolehtivat ihon ja lihasten vapaat hermopäätteet, jotka ovat yhteydessä autonomiseen hermostoon. Kun vapaita hermopäätteitä stimuloidaan hieronnalla, parasympaattinen hermosto aktivoituu. Sitä kautta aktivoituvat myös tumakkeet, jotka tuottavat kipua vähentäviä hormoneja.
Etenkin selän hieronnalla voi olla vaikutusta myös autonomisen hermoston säätelyyn (modulaatioon). Rintarankaan kiinnittyvien kylkiluiden tyvissä kulkevat nimittäin sympaattisen hermoston (stressihermoston) runko ja hermosolmut. Todennäköisesti rintarangan hieronta ja painelu rauhoittavat sympaattista hermorunkoa ja laskevat sen aktiivisuutta. Tämä puolestaan sallii parasympaattisen hermoston (lepohermoston) ottaa ohjat käsiinsä.

Jos olo on hieronnan jälkeen hyvin rento, kevyt, rauhallinen ja jopa hieman humalainen, se johtuu todennäköisesti aivorungon tumakkeiden tuottamasta ”happy hormones” -cocktailista. Serotoniini on tärkeä välittäjäaine kivun kokemisessa, joten ei ihme, että monen epämääräiset kolotukset ja kiputilat väistyvät hyvän hieronnan jälkeen.

Placebo on kehon oma kivunlievitysjärjestelmä
Lääketieteessä tunteiden ja kognitiivisen ajattelun vaikutusta kivun kokemiseen kutsutaan placeboksi eli lumevaikutukseksi. Placebo nähdään usein hyvin kielteisessä valossa, ja sen ajatellaan usein olevan jotenkin valehtelua tai huijaamista.
Todellisuudessa placebolla voi kuitenkin olla suurin merkitys kaikessa, mitä teemme potilaiden kanssa, ja se voi olla vahvin kipua lievittävä mekanismi. Tutkimuksissa on havaittu, että placebo pystyy kumoamaan jopa opiaattilääkkeiden vaikutuksen ja toisaalta saamaan aikaan tehokkaamman kivunlievityksen (Benedetti F et al. 2003; Bingel U et al. 2011).
Lääketutkimuksissa placebon mahdollisuus halutaan aina rajata pois, jotta tulos olisi mahdollisimman luotettava. Manuaaliterapiassa se on paljon haastavampaa. Manuaalinen terapia on holistista hoitoa, joka muodostuu terapeuttisesta luottamussuhteesta, kehon itseparantamiskyvyn vahvistamisesta ja muusta inhimillisestä vuorovaikutuksesta.
Placebo (osa endogeenistä kivunlievitysmekanismia) on biologisesti erittäin tärkeä inhimillinen ominaisuus, joten sitä ei välttämättä pitäisikään välttää missään terapiassa. Mielestäni meidän pitäisi suhtautua placeboon eri asenteella, koska se on meihin sisäänrakennettu kivunlievitysjärjestelmä. Sitä ei siis pitäisi aina yhdistää harhauttamisen tai huijaamisen leimaan. Oikeastaan nimi placebo on harhaanjohtava. Se voisi olla ennemmin ”terapeuttinen endogeenivaikutus”.
Kipua lievitetään kivulla: CPM-mekanismi
Lääkekaappi (PAG-systeemi) voidaan saada auki myös toisella tavalla. Conditioned pain modulationin (CPM) eli tuttavallisemmin porttikontrolliteorian ajatellaan toimivan myös PAG-systeemin kautta. Tässä pätee vanha sanonta: ”Jos päätä särkee kovin, potkaise pottuvarvas seinään, niin eipä särje pää enää.”
Toinen vanha kansanparannuskeino hammas- tai päänsärkyyn on painaa peukalon ja etusormen tyven välissä olevaa ”kipupistettä”, jota akupunktiossa kutsutaan Hegu-pisteeksi. Kipua siis lievitetään kivulla.
Kenelle napakka hieronta sopii?
Joillakin ihmisillä CPM-mekanismi toimii toisia tehokkaammin. He mahdollisesti hyötyvät todella napakasta hieronnasta, ja he yleensä muistuttavatkin hierontapöydällä: ”Minua saa sitten runnoa kunnolla, ei kipuu, ei hyötyy.”
Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että esimerkiksi fibromyalgiaa tai muuta kroonista kipua sairastavilla CPM-mekanismi on huomattavasti heikompi kuin terveillä (Yarnitsky, 2010). Siksi kroonisesta kivusta kärsivät eivät todennäköisesti hyödy voimakkaasta käsittelystä, vaan päinvastoin tulevat usein kipeämmiksi. Pitkittyneen kivun taustoja käsittelen tarkemmin kirjoituksessa krooninen kipu ja neuroinflammaatio.
CPM-mekanismin toimivuutta voidaan mitata kliinisesti esimerkiksi näin:
- Mitataan vasemman käden kylmä- tai kuumakipukynnys.
- Oikeaan käteen tuotetaan kivulias ärsyke.
- Vasemman käden kipukynnys mitataan uudelleen.
Jos kipukynnys on noussut, CPM-mekanismi toimii. (Yarnitsky, 2010)
Loppupohdinta: hieronnan vaikutus syntyy hermostossa
Nykytietämyksen mukaan manuaalisen terapian vaikutusmekanismit näyttäisivät olevan autonomisen hermoston epätarkkoja reaktioita, joita aistiärsykkeet ja psykososiaaliset tekijät saavat aikaan. Nämä reaktiot tukevat kehon itseparantamisprosesseja ja luontaista kivunlievitysjärjestelmää. Hermosto pyrkii näillä luontaisilla mekanismeilla palauttamaan kehon homeostaasin (elimistön sisäisen tasapainon).
Samoihin mekanismeihin perustuvat todennäköisesti avantouinnin hyödyt ja esimerkiksi pitkän matkan juoksijoille tuttu ”runner’s high” -ilmiö. Meidän pitäisi asennoitua manuaaliseen terapiaan hyvin eri tavalla kuin olemme ehkä tottuneet sen näkemään.
Hieronnan vaikutukset ovat siis suurelta osin placebovaikutuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että manuaalinen terapia olisi vähemmän vaikuttavaa tai ettei sitä voisi arvostaa yhtä paljon. Oikeastaan uudenlainen ajattelu avaa paljon laajemman kentän hoitaa kipuja kuin pelkkä kudoskeskeinen biomekaaninen näkökulma. Kolmannessa osassa pohdin, pystytäänkö hieronnalle osoittamaan tieteellisesti joitain kudosperäisiä vaikutusmekanismeja.
Milloin vastaanotolle
Hierontaan voit tulla esimerkiksi kivun, kolotuksen, jäykkyyden tai stressin takia tai silloin, kun kaipaat rentoutumista. Turun Verkahovissa hierontaa ja urheiluhierontaa tekevät koulutetut hierojat ja fysioterapeutit, ja hinnat löydät hinnastosta.
Jos kipu on pitkittynyt, osteopaatin tai fysioterapeutin vastaanotolla vaiva tutkitaan ja sen aiheuttaja pyritään selvittämään. Kirjoittaja Eetu on neurologiaan erikoistunut osteopaatti, jonka vastaanotolle tullaan muun muassa pitkittyneiden ja kroonisten selkäkipujen ja hermo-ongelmien takia. Varaa aika verkossa. Ajanvarauksissa ja peruutuksissa ole yhteydessä suoraan tekijään.
Usein kysyttyä
Miten hieronta vaikuttaa hermostoon?
Hieronta stimuloi ihon ja lihasten vapaita hermopäätteitä, jolloin parasympaattinen hermosto (lepohermosto) aktivoituu. Samalla aktivoituu kehon oma kivunlievitysjärjestelmä, jonka keskeiset alueet ovat aivorungon PAG ja RVM.
Miksi hieronnan jälkeen on rento, jopa hieman humalainen olo?
Olo johtuu todennäköisesti aivorungon tumakkeiden tuottamista hyvän olon hormoneista, kuten serotoniinista ja endorfiineista.
Onko hieronnan vaikutus pelkkää placeboa?
Hieronnan vaikutukset ovat suurelta osin placebovaikutuksia, mutta placebo on kehon oma, biologisesti tärkeä kivunlievitysjärjestelmä. Se ei tee hoidosta vähemmän vaikuttavaa.
Pitääkö hieronnan sattua, jotta siitä on hyötyä?
Ei välttämättä. Napakasta hieronnasta voivat hyötyä ne, joilla CPM-mekanismi toimii hyvin, mutta kroonisesta kivusta kärsivät eivät todennäköisesti hyödy voimakkaasta käsittelystä, vaan tulevat usein kipeämmiksi.
Lähteet
- Benedetti F. et al. 2003. Conscious expectation and unconscious conditioning in analgesic, motor, and hormonal placebo/nocebo responses. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12764120
- Bingel U et al. 2011. The effect of treatment expectation on drug efficacy: imaging the analgesic benefit of the opioid remifentanil. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21325618
- Yarnitsky D, 2010. Conditioned pain modulation (the diffuse noxious inhibitory control-like effect): its relevance for acute and chronic pain states. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20543676
Artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Jos oireesi ovat voimakkaita, pahenevat tai pitkittyvät, hakeudu lääkäriin.


