Selkä ja niska
Pitkittynyt selkäkipu: tärkein hoito on hermoston rauhoittaminen

Pitkittynyt ja jatkuva selkäkipu, jonka kesto ylittää kudoksen normaalin paranemisajan ja jonka syytä ei löydy lääketieteellisissä tutkimuksissa, ei enää selity pelkästään selän rakenteilla. Kivun taustalla on silloin keskushermoston herkistyminen, jossa hermosto on ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa. Siksi kroonisen alaselkäkivun tärkein hoito on hermoston rauhoittaminen: kipua lievittävien liikesuuntien löytäminen, pelkojen ja haitallisten uskomusten purkaminen sekä rauhallinen siedätys pelottaviin liikkeisiin.
Miksi pitkittynyt selkäkipu ei selity pelkästään selän rakenteilla?
Kun selkäkivun kesto ylittää kudoksen normaalin paranemisajan eikä sen syytä pystytä todentamaan lääketieteellisillä tutkimusmenetelmillä, emme voi enää tuijottaa ainoastaan selän rakenteita, lihasten kireyksiä tai biomekaniikkaa. Kivun pääaiheuttajat eivät ole enää näissä tekijöissä. Tällöin tarkempaa huomiota vaatii hermosto ja sen toiminta, etenkin keskushermosto, johon kuuluvat selkäydin ja aivot.
Kyseessä on keskushermoston herkistyminen ja ylivirittyminen, joka ylläpitää kipua reagoimalla liian voimakkaasti kudoksilta tulevaan tietoon. Hermosto on ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa. Tätä ilmiötä kutsutaan sentraaliseksi sensitisaatioksi.
Mitä selän hermoissa ja selkäytimessä tapahtuu?
Tarkemmin ottaen selkäytimen takajuuren synapsissa WDR-neuronin solukalvo voi päästää läpi liikaa periferiasta eli ääreisosista tulevaa tietoa. Portti voi avautua liian herkästi tai jäädä auki, jolloin inhibitorinen eli jarruttava mekanismi ei toimi (Pak & Yong, 2018).
Missä kivuissa sentraalista sensitisaatiota tavataan?
Sentraalinen sensitisaatio näyttäisi olevan mukana tuki- ja liikuntaelinvaivoissa useammin kuin aiemmin on uskottu. Sitä tavataan pitkittyneissä ja kroonisissa kivuissa, kuten:
- fibromyalgiassa
- nivelartroosissa
- selkäkivuissa
- päänsäryssä
- TMJ-oireyhtymissä (leukanivelen oireyhtymissä)
- neuropatioissa
- viskeraalisissa eli sisäelinperäisissä kivuissa
- leikkauksen jälkeisissä kiputiloissa.
Sensitisaation mekanismina voi olla hermosolujen virheellisesti opittu toiminta (wind up -ilmiö) tai hermosynapseihin vaikuttavien välittäjäaineiden tasapainon häiriö. Taustalla voi olla myös aivojen väärin opittu tapa käsitellä kipua ja siihen liittyvät haitalliset kognitiiviset käyttäytymismallit (Woolf, 2011; Latremoliere & Woolf, 2009).
Wind up -ilmiö: kun kevyt kosketus alkaa sattua
Pitkään jatkuneessa kovassa kivussa, kuten neurogeenisessä kivussa, WDR-neuroni voi jatkuvan ärsytyksen myötä oppia toisenlaisen tavan aktivoitua ja välittää tietoa aivoille. Käytännössä järjestelmän muokkautuminen näkyy sekundäärisenä hyperalgesiana, jossa normaalisti kivuton ärsyke laukaisee kovan kivun.
Esimerkiksi toistettu kevyt ihon sively saattaa voimistua raastavaksi kivuksi. Tämä on tyypillistä esimerkiksi CRPS-kipuoireyhtymässä (Pak & Yong, 2018).
Miten stressi ja autonominen hermosto herkistävät selkäkipua?
Selkäydin voi herkistyä myös ilman wind up -mekanismia, ja tämä on tyypillisempää toistuvassa tai pitkittyneessä selkäkivussa. Herkistymiseen vaikuttavat autonomisen hermoston tasapaino sekä välittäjäaineiden tasapaino.
Kun olemme stressaantuneita, pelokkaita ja ahdistuneita, sympaattinen hermostomme on aktiivisempi, ja stressihormonien ja tulehdusaineiden eritys lisääntyy. Nämä välittäjäaineet vaikuttavat siihen, kuinka herkästi ja kuinka pitkäksi aikaa selkäytimen portit aukeavat. Näin kipuärsyke välittyy voimakkaammin aivoille, ja koemme kivun herkemmin. Tulehdusaineiden lisääntyminen herkistää myös ääreishermoston hermopäätteitä.
Kun olemme rentoutuneita, hyvällä tuulella ja luottavaisia, sympaattisen hermoston aktiivisuus laskee ja "hyvänolonhormonien" eritys lisääntyy. Tämä puolestaan jarruttaa kipuinformaation välittymistä ja vähentää kivun kokemista (Moseley & Butler, 2017).
Liikesuunta ja kuormitus kroonisen alaselkäkivun hoidossa (bottom up -mekanismi)
Pitkittynyt selkäkipu voi voimistua, levitä ja lisätä liikerajoitusta ennen kaikkea toistetusta selän taivuttelusta, esimerkiksi fleksiosuuntaan eli selkää eteenpäin taivuttaessa. Tämä antaa usein viitteitä sentraalisesta sensitisaatiosta. Hermoston herkistynyt liikesuunta tulisi rauhoittaa yksilöllisellä, suuntaspesifillä kuormitusstrategialla.
Miten helpottava liikesuunta löytyy?
Apu löytyy näissä tilanteissa usein vastakkaisen suunnan liikkeistä. Pahenevassa fleksiokivussa toistettu selän taivuttelu taaksepäin (ekstensioon) tai esimerkiksi kyynärvarsien varassa mahallaan makaaminen rauhoittaa kipua, säteilyä ja liikerajoitusta. Jos kipu päinvastoin provosoituu enemmän ekstensiosuunnan liikkeissä, helpottavan liikesuunnan tulisi löytyä fleksiosuunnan taivutuksista eli selän pyöristämisestä.
| Kipu pahenee toistetusta liikkeestä | Helpottavaa liikesuuntaa haetaan |
|---|---|
| Fleksio eli selän taivutus eteenpäin | Ekstensio eli selän taivutus taaksepäin, esimerkiksi kyynärvarsien varassa mahallaan makaaminen |
| Ekstensio eli selän taivutus taaksepäin | Fleksio eli selän pyöristäminen |
Liikesuuntaspesifi kuormitusstrategia vähentää kipua ja lisää toimintakykyä merkittävästi etenkin kroonisessa selkäkivussa, jossa kipu pahenee toistetusta selän taivutusliikkeestä (Lam ym., 2018).
Miksi toistetut liikkeet lievittävät kipua?
Kun tietyn liikesuunnan toistaminen muuttaa kipukokemusta, se on tärkeä perusta etenkin MDT-terapialle (McKenzie-menetelmälle). Vanhan, monille tutun teorian mukaan ilmiö perustuisi välilevyn sisäiseen paineenvaihteluun ja välilevyn pullistuman fyysisiin muutoksiin toistettujen liikkeiden myötä. Raajan kipusäteilyn vetäytyminen puolestaan selittyisi sillä, että välilevy vetäytyy pois painamasta hermojuurta. Hermojuuren ärsytyksestä ja säteilevästä kivusta kerromme lisää artikkelissa iskias ja hermopinne.
Tämä teoria on kuitenkin melko vanhanaikainen ja sen evidenssi heikkoa. Nykyaikainen teoria sen sijaan puoltaa sitä, että neurofysiologiset reaktiot moduloivat kipua keskushermoston tasolla ja rauhoittavat herkistyneitä hermopäätteitä sekä selkäytimen synapseja. Välilevyn omista kipumekanismeista kerron tarkemmin kirjoituksessa välilevyperäinen selkäkipu.
Ketkä hyötyvät suuntaspesifistä kuormituksesta?
Rabey & Smith (2017) osoittivat, että niillä, joiden kipu provosoituu toistetuista sagittaalisuuntien liikkeistä (fleksio ja ekstensio), on suuremmalla todennäköisyydellä psykososiaalisessa profiilissa enemmän katastrofiajattelua, masennusta ja heikompaa minäpystyvyyttä. Heidän neurologisessa profiilissaan on myös enemmän kylmä- ja painetunnon herkistymistä kuin niillä, joiden kipu pysyy toistetuista liikkeistä huolimatta samana.
Myös Lam & Dumas kumppaneineen (2018) päätyivät samaan lopputulokseen verratessaan kroonisesta niskakivusta kärsivien kliinistä kipukäyttäytymistä ja psykososiaalista profiilia. Werneke kumppaneineen (2018) puolestaan totesi suuntaspesifin kuormitusstrategian olevan tehokas tapa hoitaa niitä selkäkipuisia, joilla on korkeampi riski psykososiaalisiin tekijöihin. Nämä päätelmät tukevat ajatusta, että tämäntyyppisissä kipuryhmissä kipumekanismi olisi vahvasti sentraalinen.
Kipua lievittävistä liikkeistä siedätykseen
Kipua lievittävien liikesuuntien tai asentojen löytäminen voi olla alkuvaiheessa merkittävää, jotta hermosto saadaan rauhoittumaan. Taivutusten annostus helpottavaan liikesuuntaan voisi olla jopa 10 kertaa 2–3 tunnin välein. Myös liikekontrollin lisäämisellä voi olla merkittävä rooli selän herkistymisen hoidossa.
Tämän alkuvaiheen kuormitusstrategian aikana tulisi ainakin väliaikaisesti välttää provosoivia selän liikesuuntia ja asentoja, jotta hermostolla olisi aikaa purkaa "hälytysjärjestelmä". Esimerkiksi alaselän liikekontrollin lisäämisellä on hyvää näyttöä kroonisen selkäkivun hoidossa (Luomajoki, 2018).
Kun tilanne on rauhoittunut, on hyvin tärkeää aloittaa siedätys ongelmia aiheuttavaan liikesuuntaan, jotta selkäkipu saataisiin pysyvämmin kuriin. Tästä päästäänkin loogisesti kuntoutuksen seuraavaan osaan.
Pelon ja uskomusten purkaminen (top down -mekanismi)
Nykyään psykososiaalisten tekijöiden merkitys kroonisessa selkäkivussa ymmärretään varsin hyvin. Haitallisia tekijöitä ovat esimerkiksi:
- katastrofiajattelu
- pelko-välttämiskäyttäytyminen
- heikko minäpystyvyys
- kinesiofobia eli liikkumisen pelko.
Myös terapeutin kommunikaatio voi usein aiheuttaa tahatonta noseboa (negatiivinen hoitovaste). Jokaiselle selkäkipuiselle, jonka oireet ovat pitkittyneet, tulisi tehdä myös psykososiaalinen kartoitus.
Jos haastattelussa (anamneesissa) tulee esille selkäkipuun liittyviä haitallisia uskomuksia ja toimintamalleja, niihin tulisi puuttua ja lisätä potilaan ymmärrystä selkäkivustaan. Pelkkä ymmärrys on jo itsessään hyvää hermoston sensitisaation hoitoa (Nijs, 2011).
CFT-menetelmä (cognitive functional therapy, kognitiivinen toiminnallinen terapia) on yleistyvä moniulotteinen hoitomenetelmä, jolla on hyvää näyttöä kroonisen selkäkivun hoidossa (Vibe & O'Sullivan, 2013). Psykososiaalinen kartoitus ja interventio tulee aloittaa jo ensimmäisellä tapaamisella, jotta mahdolliset haitalliset uskomukset olisivat mahdollisimman vähän esteenä kuntoutuksen edistymiselle.
Miksi selän pyöristäminen pelottaa?
Selkäkipuisella on usein pelko pyöristää selkäänsä rennosti. Hän uskoo usein, että taivutus on haitallista, voi vaurioittaa jo valmiiksi heikkoa selkää ja johtaa johonkin peruuttamattomaan. Hän on saattanut olla kuukausia tai jopa vuosia pyöristämättä selkäänsä ja elänyt kuin rautakanki.
Tämä jatkuva selän jännitys ja liikkumattomuus normaaleihin liikesuuntiin aiheuttaa jäykistymistä, kipua ja oireiden pahenemista. Pelko ja katastrofiajattelu puolestaan voimistavat sympaattisen hermoston stressireaktioita, jotka herkistävät hermostoa entisestään.
Selkä on saattanut joskus kipeytyä voimakkaasti juuri selkää pyöristäessä. Siitä on jäänyt aivojen pelkokeskukseen, mantelitumakkeeseen (amygdala), vahva kipumuistijälki (neurotag), josta muodostuu haitallinen liitännäisoppiminen. Hälytystilassa oleva hermosto ylisuojelee selkää "vaarallisilta" liikkeiltä aiheuttamalla kivuliaita pakkoasentoja. Tämä suojareaktio tulisi ohittaa ja hermostoa pitäisi siedättää pelottavaan, kivuliaaseen liikesuuntaan.
Miten pelottavaan liikkeeseen siedätetään?
Kaikessa neuropsykologisessa kuntoutuksessa ydin on ongelmatilanteille altistaminen ja positiivisen kokemuksen vahvistaminen. Tämä pätee myös kroonisen selkäkivun kuntoutukseen. Kun lähdemme rohkaisemaan selkäkipuista altistamaan selkää kivuliaaseen ja pelottavaan liikesuuntaan, meidän pitää aluksi laskea hänen sympaattisen hermostonsa aktiivisuutta.
Tämä onnistuu esimerkiksi tietoisella palleahengityksellä, mutta iso vaikutus on myös omalla rauhallisella olemuksellamme, kuuntelulla ja luottamusta herättävillä sanavalinnoilla. Peter O'Sullivanin sanoin: "you need to talk to amygdala, not the forehead". Meidän pitää siis ohittaa amygdalan eli pelkokeskuksen aktivoituminen ennen kipua ja pelkoa aiheuttavia liikesuuntia. Itse taivutus tulisi tehdä mahdollisimman rentona ilman ylimääräistä keskivartalon jännittämistä.
Kun selkäkipuinen on uskaltanut pyöristää selkäänsä rennosti ja ennen kaikkea onnistunut siinä kivutta, alkaa kehittyä uusi odotusarvon malli, joka kyseenalaistaa vanhan. Silloin on tärkeää vahvistaa positiivista kokemusta toistamalla liikesuuntaa, joka ennen herätti pelkoa ja negatiivisia odotuksia. Näin aivojen haitallinen, kipuja ylläpitävä liitännäisoppiminen alkaa pyyhkiytyä pois mielen sopukoista, ja hälytysreaktio saadaan purettua.
Entä manuaaliterapia ja hieronta?
Manuaaliterapian rooli kroonisessa selkäkivussa on paljon vähäisempi kuin akuutissa mekaanisessa selkäkivussa. Millään manuaaliterapian tekniikalla emme pysty parantamaan kroonista selkäkipua. Se voi kuitenkin olla hyödyllinen työkalu, kun muodostetaan niin sanottua "terapeuttista kuntoutusikkunaa". Hoito saattaa väliaikaisesti vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä, mikä voi helpottaa kuntoutuksen aloittamista tai jatkamista.
Lannerangan manipulaatiosta vaikuttaisi olevan tilapäistä apua kivun lievityksessä ja toimintakyvyn lisäämisessä pitkittyneessä ja kroonisessa selkäkivussa (Coulter ym., 2018). Vaikuttavat mekanismit lienevät sekä perifeerisiä että sentraalisia, kuten temporaalisen summaation vähentyminen, inhibitoristen laskevien ratojen aktivoituminen ja endogeenisten opioidien lisääntyminen takajuurella (Coronado ym., 2012).
Selän hieronta voi olla hyvä tapa saada sympaattisen hermoston aktiivisuutta laskettua. Hieronta laskee verenpainetta, sykettä, kortisolin määrää ja ahdistuneisuutta, lievittää kipua ja parantaa unenlaatua. Lisäksi hieronta vahvistaa terapeuttista suhdetta ja luottamusta, jolloin kuntoutettava on vastaanottavaisempi uusille näkökulmille ja joustavampi muuttamaan omia toimintatapojaan (Pinar, 2015; Moyer, 2004; Field, 2016; Liao, 2016). Hieronnan vaikutuksista kerromme lisää artikkelissa mitä hyötyä hieronnasta on.
Selkäkipuiselle on kuitenkin tärkeää selittää, että tämä ei ole mikään oikotie paranemiseen. Tulisi välttää antamasta olettamusta, että "minun antamani passiiviset hoidot parantavat sinut". Näin vältetään minäpystyvyyden heikentämistä ja paranemisen vastuun siirtämistä ulkopuoliselle.
Jos asiakkaan selkäkivun taustalla on wind up -kipumekanismi, kaikki manuaalinen terapia on silloin kontraindisoitua eli vasta-aiheista. Pienikin hoidolla tuotettu ärsyke selän alueelle voi laukaista kipukohtauksen.
Yhteenveto
MDT-menetelmän (McKenzie), CFT-menetelmän ja liikekontrolliharjoitteiden yhdistäminen kliiniseen työhön vaikuttaisi olevan hyvinkin menestyksekästä kroonisen selkäkivun hoidossa. Lähestymistavat perustuvat selkäkivun alaryhmäspesifiin ja biopsykososiaaliseen ajatteluun, ja ne tukevat toisiaan. Kaikista näistä on hyvää evidenssiä tutkimuksista sekä käytännön kokemuksista.
Milloin vastaanotolle
Pitkittyneet ja krooniset selkäkivut ovat kirjoittajan, neurologiaan erikoistuneen osteopaatti Eetun, työn ydintä. Hankalan ja pitkittyneen oireen ensimmäinen käynti neurologisessa osteopatiassa kestää 90 min ja maksaa 150 €, jatkokäynnit 45 min ja 80 €. Osteopatiaan voit tulla ilman lääkärin lähetettä. Ota ensimmäiselle käynnille mukaan mahdolliset röntgen- tai magneettikuvat ja lausunnot.
Selkäkipuja hoitavat meillä myös naprapaatti Eemeli, jonka erikoisosaamista on akuutti ja krooninen selkä- ja niskakipu, sekä fysioterapeuttimme, joiden menetelmiä ovat ohjaus ja neuvonta, terapeuttinen harjoittelu ja manuaalinen terapia. Jos vaivasi on jatkunut yli 3 kk, suosittelemme ensimmäiseksi käynniksi pidempää aikaa (60–75 min). Varaa aika ajanvarauksesta tai katso hinnat hinnastosta.
Usein kysyttyä
Mitä sentraalinen sensitisaatio tarkoittaa?
Se on keskushermoston herkistymistä ja ylivirittymistä, jossa hermosto reagoi liian voimakkaasti kudoksilta tulevaan tietoon ja ylläpitää kipua. Hermosto on ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa.
Mikä liikesuunta auttaa kroonisessa alaselkäkivussa?
Apu löytyy usein kipua pahentavalle liikkeelle vastakkaisesta suunnasta. Jos eteentaivutus pahentaa kipua, helpotusta haetaan taaksetaivutuksista tai kyynärvarsien varassa mahallaan makaamisesta. Jos taaksetaivutus provosoi kipua, helpottavan suunnan tulisi löytyä selän pyöristämisestä.
Voiko manuaaliterapia parantaa pitkittyneen selkäkivun?
Ei voi. Manuaaliterapia voi kuitenkin väliaikaisesti vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä, mikä voi helpottaa kuntoutuksen aloittamista tai jatkamista.
Miksi selän pyöristäminen pelottaa pitkittyneessä selkäkivussa?
Selkä on voinut joskus kipeytyä voimakkaasti juuri pyöristäessä, ja aivoihin on jäänyt vahva kipumuistijälki. Hälytystilassa oleva hermosto ylisuojelee selkää, ja pelko voimistaa stressireaktioita, jotka herkistävät hermostoa entisestään.
Lähteet
- Coronado. 2012. Changes in pain sensitivity following spinal manipulation: a systematic review and meta-analysis. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/22296867
- Coulter. 2018. Manipulation and mobilization for treating chronic low back pain: a systematic review and meta-analysis. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/29371112
- Field T. 2016. Massage therapy research review. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5564319/
- Nijs J. 2011. How to explain central sensitization to patients with 'unexplained' chronic musculoskeletal pain: Practice guidelines. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1356689X11000737
- Knudsen ym. 2018. Review of neuroimaging studies related to pain modulation. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29913745
- Lam ym. 2018. Effectiveness of the McKenzie Method of Mechanical Diagnosis and Therapy for Treating Low Back Pain: Literature Review With Meta-analysis. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29602304
- Lam. 2018. McKenzie mechanical syndromes coincide with biopsychosocial influences, including central sensitization: a descriptive study of individuals with chronic neck pain. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30042630
- Latremoliere & Woolf. 2009. Central Sensitization: A Generator of Pain Hypersensitivity by Central Neural Plasticity. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2750819
- Liao IC ym. 2016. Effects of Massage on Blood Pressure in Patients With Hypertension and Prehypertension: A Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25419947
- Luomajoki, Bonet, Careddu, Bauer. 2018. Effectiveness of movement control exercise on patients with non-specific low back pain and movement control impairment: A systematic review and meta-analysis. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29631119
- Moyer CA. 2004. A meta-analysis of massage therapy research. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14717648
- Moseley & Butler. 2017. Explain pain. Noigroup publications.
- Pak & Yong. 2018. Chronification of Pain: Mechanisms, Current Understanding, and Clinical Implications. https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs11916‑018‑0666‑8
- Pinar R, Afsar F. 2015. Back Massage to Decrease State Anxiety, Cortisol Level, Blood Pressure, Heart Rate and Increase Sleep Quality in Family Caregivers of Patients with Cancer: A Randomised Controlled Trial. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26745049
- Rabey & Smith. 2017. Pain provocation following sagittal plane repeated movements in people with chronic low back pain: Associations with pain sensitivity and psychological profiles. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28850406
- Vibe & O'Sullivan. 2013. Efficacy of classification-based cognitive functional therapy in patients with non-specific chronic low back pain: a randomized controlled trial. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23208945
- Werneke M. 2011. Association Between Directional Preference and Centralization in Patients With Low Back Pain. https://www.jospt.org/doi/full/10.2519/jospt.2011.3415
- Werneke M. 2018. Directional preference and functional outcomes among subjects classified at high psychosocial risk using STarT. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29536595
- Woolf. 2011. Central sensitization: implications for the diagnosis and treatment of pain. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20961685
Artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Jos oireesi ovat voimakkaita, pahenevat tai pitkittyvät, hakeudu lääkäriin.




